perjantai 29. heinäkuuta 2011

Valko-lilat hääkakut

Puuh... vähän aikaa sitten sain ihan ehka ekat hääkakut luovutettua uuteen kotiin. Kyllä pienellä ihmisellä on paljon opittavaa! Nyt saa sitten jänskättää, että maistuuko ja riittääkö.

Muutamia kuvia ehdin kokoamattomista kakuista napsimaan. Nämä 40cm, 30cm, 24cm ja 20cm kakut päätyvät lopulta hääpaikalla sellaisen kerroksittaiseen telineeseen (en tiedä miten aikovat nuo kakut keihästää). Kukat tulevat kulkemaan nousten vasemmalta oikealle ja päälimäiseen kakkuun tietysti koriste.



Sisällä kakuissa on mustikka-valkosuklaa-sitruunatäytettä, kuten koekakussa. Päällä ekstravalkoista marsipaania ja kivasti levittyvää voikreemiä (kiitos Rouva V, pelastit ainakin osan päivästä :D)




Alimmassa kakussa sitten leveyttä piisaa, muttei korkeutta ihan niin paljon kuin muissa. Erinäisillä virityksillä onnistui pohja, kokoaminen sekä kuljetus. Iso kiitos isälle jälkimmäisen järjestelyssä! Ei silti noitten yli 30cm kakkujen teko kääretorttulevyistä mitään hirmu kivaa ole.... 

Mystistä on, että miten ihmeessä noin isoja kakkuja oikeasti kuljetetaan... saati säilytetään perusjunttijääkaapissa (Tämä mahtui juuri ja juuri...)




Tässä pääkoriste, Pionilaaksolta apinoitu. Varmuudeksi tein kaksi, elleivät kuljetuksesta selviä. Onneksi ostin CMC-jauhetta, auttoi kummasti massan kuivumisessa, vaikka oli se silti hankalaa tässä kosteudessa.  Sisään virittelin rautalankaa tueksi. Mukaan laitoin myös lisäkukkasia, jos aika jättää kakunpäällä olevista. 



Tässä vielä gluteeniton ja laktoositon kakkunen. Itse itseasiassa pidän ehkä vielä enemmän tästä vaaleamman lilasta pursotuksesta. Varsinaiset reunapursotukset ei olleet mitään herkkua, jotenkin meni hermo kaikesta rähmäkäpäläjäljestä... 

Mutta loppu melko hyvin kaikki kohtalaisesti. Säilyin suuremmilta katastrofeilta ja alussa mainittuja jännistysaspekteja lähden tässä karkuun ja sukuloimaan!

Muoks: Tässä vielä kuva morsiammen olan takaa kuvattuna ja kukkien jäädessä toiselle puolelle. Vähän vielä pursotukset harmittaa, mutta kai näin kaukaa katsottuna menettelee. Kivaa nähdä oma "työnsä" telineessä.


perjantai 8. heinäkuuta 2011

Badambabambam, I'm loving it!

Ajattelin tänne aikani kuluksi vähän kuvia Köpiksestä laitella. Eli viisi päivää gradu-urakointia takana, toinen viikko vielä edessä. Nyt koittaa onneksi viikonloppu ja voi sallia itselleen hieman vapaa-aikaa.


Eli tästä tuo tekstin otsikko... Niin, ja on tämä kiva kaupunkikin.


Makkarakojusta pitää vielä purtavaa ostaa.



Löytyihän niitä kakkujakin... Tosin hyvin vähän on tullut kaupunkia pällisteltyä, mitä nyt pyörän selästä kulkiessä työhuoneelle ja takaisin.




Ja se pyöräily ei sitten lakkaakaan hämmästyttämästä minua... kaikki polkee koko ajan lujaa ja kaikkialle. Niin, ja juoksee. Ärsyttävää sellainen, kun ei lenkkipolulla pysy perässä vaan tanskalaista tulee trikoissaan ohi edestä ja takaa, oikealta ja vasemmalta, välillä melkein päältäkin... yhden amatöörijuoksijankin kyllä näin (itseni heijastuksena näyteikkunasta...)






Herkkuja kyllä löytyisi vaikka kuinka, mutta olen niitä yrittänyt vähän vältellä ja karkoittaa pois lenkkareitten avulla... Motivaationa olisi saada yksi mekko istumaan paremmin ystävän ♥ häissä parin viikon päästä. Päätin ryhtyä toimiin, kun ompelimon tätikin sanoi, että ei kyllä yhtään liikakiloa saa tulla! Välttelyä helpottaa nämä hinnat, jotka (tässä tosin Strögetin turistialueella) ovat aikas korkeat: tuo ylempi leivos maksaa sen 12€!!!


No, mutta nyt tuli nälkä näitä katsellessa... Tai no, onhan minulla aina nälkä.