Oh, in vain I have struggled!

Muutaman viimeisen kakun kanssa olen ollut (niin nololta kuin se kuulostaakin) täydellisten kakkupohjien nirvanassa. En oikein ymmärrä, miten sitä on tullut aiemmin kiusattua itseään mittailemalla desimitalla ja sitten jännittämällä hokien "tule, tule hyvä kakku, älä tule paha kakku". Useimmiten ovat pohjat jollain tavalla lässähtäneet tai jääneet muuten vaan mataliksi.

Viiden munan kakkupohja

Kun keittiöremontissa hukkasin johonkin käyttämäni kakkupohjaohjelistan, kurkkasin kiiruusti tietämääni leivontafoorumin tutoriaalia kakkupohjan teosta. Tarvitset siis vaa'an sekä laskimen (oma pääni ei taivu kaikkiin laskutoimituksiin) ja kerrot lämmitettyjen kananmunien painon 0,7:llä. Ja simsalabim, kunnollisen vatkauksen, jauhojen sekoittamisen ja paiston jälkeen (itse paistan nykyään 160 asteessa ja jotain välillä 25-40 min, koska uusi uuni on aika ärhäkkä) on sinulla täydellinen kakkupohja.

Munaskukkelit lämpimässä vedessä odottamassa vatkautumisvuoroaan

Itse laiskana käytän nykyään pellillä leivinpaperia ja irtopohjavuoan rengasta tai Stärderin rengasvuokaa vuokana. Rouva V vinkkasi vuokasprayn käytöstä, mitä en ollut aiemmin piheyksissäni ostanut, mutta nyt olen ihan in lööööv. Että tällaista tällä kertaa. Ei varmastikaan kaikille mitenkään uusi asia, mutta näin myöhäisherännäisenä halusin tätä 0,7-kakkupohjan evankeliumia levittää.