Muutamia kuvia ehdin kokoamattomista kakuista napsimaan. Nämä 40cm, 30cm, 24cm ja 20cm kakut päätyvät lopulta hääpaikalla sellaisen kerroksittaiseen telineeseen (en tiedä miten aikovat nuo kakut keihästää). Kukat tulevat kulkemaan nousten vasemmalta oikealle ja päälimäiseen kakkuun tietysti koriste.
Sisällä kakuissa on mustikka-valkosuklaa-sitruunatäytettä, kuten koekakussa. Päällä ekstravalkoista marsipaania ja kivasti levittyvää voikreemiä (kiitos Rouva V, pelastit ainakin osan päivästä :D)
Alimmassa kakussa sitten leveyttä piisaa, muttei korkeutta ihan niin paljon kuin muissa. Erinäisillä virityksillä onnistui pohja, kokoaminen sekä kuljetus. Iso kiitos isälle jälkimmäisen järjestelyssä! Ei silti noitten yli 30cm kakkujen teko kääretorttulevyistä mitään hirmu kivaa ole....
Mystistä on, että miten ihmeessä noin isoja kakkuja oikeasti kuljetetaan... saati säilytetään perusjunttijääkaapissa (Tämä mahtui juuri ja juuri...)
Tässä pääkoriste, Pionilaaksolta apinoitu. Varmuudeksi tein kaksi, elleivät kuljetuksesta selviä. Onneksi ostin CMC-jauhetta, auttoi kummasti massan kuivumisessa, vaikka oli se silti hankalaa tässä kosteudessa. Sisään virittelin rautalankaa tueksi. Mukaan laitoin myös lisäkukkasia, jos aika jättää kakunpäällä olevista.
Tässä vielä gluteeniton ja laktoositon kakkunen. Itse itseasiassa pidän ehkä vielä enemmän tästä vaaleamman lilasta pursotuksesta. Varsinaiset reunapursotukset ei olleet mitään herkkua, jotenkin meni hermo kaikesta rähmäkäpäläjäljestä...
Mutta loppu melko hyvin kaikki kohtalaisesti. Säilyin suuremmilta katastrofeilta ja alussa mainittuja jännistysaspekteja lähden tässä karkuun ja sukuloimaan!