Nimppari- ja koekakku

Tämä kakku lähti äitin töihin juhlistamaan ensinnäkin äitini nimipäiviä, jotka olivat tällä viikolla. Samalla äitini työkaverin tytär saa maistiaispalaset niin tästä kuin toisestakin kakusta, sillä minulla on heinäkuussa kunnia tehdä hänen häihinsä kakku (juu, jännittää vähän!)

Tämä kakku on syönyt sisuksiinsa vadelma- ja maitosuklaatäytteet. Että inhottaa olla ulkomaisten marjojen armoilla, kun ne pitää aina kiehauttaa. Muistaakseni Yhteishyvässä oli juttu myös kerran siitä, että vaikka pakastemarjoissa olisi joutsenmerkki, takaa se marojen olevan vain 75% suomalaisia! Vadelmien kanssa eritoten kannattaa mielestäni aina noudattaa varovaisuutta, sillä niissä on kaiketi yleisimmin norovirusta... 

No, vähän pirteämpiin asioihin: Pohdin kauan, että millä ihmeen ilveellä sitä saisi kakun alareunaan tuollaiset kuviot, kun tuppaan aina leikkaamaan miten sattuu reunat. Olin jo melkein sellaista nipistintä tilaamassa, mutta tajusin viime hetkellä, että hei, minullahan on juuri oikea värkki tähän touhuun! (siis sellainen simpukka-marsipaanityövälinepuikkomikälie) 

Aiemmin tilailin Englannista vähän kondiittorin sokeria muiden tuotteiden ohella ja nyt vihdoin eilen illalla vähän läträsin sen kanssa (ja poltin peukaloni...). Monessa paikassa olen ihastellut noita "vesipisaroita" ja täytyy sanoa, että ovat jokseenkin hypnoottisiia, varsinkin auringossa. Odotettavissa niitä siis jokaiseen kakkuun tästä lähtien.

Ruusunnuppujen tekeminen on minulle edelleen vähän mysteeri... Kakun päälinen on Rouva V:ltä ostettua ticcinomassaa. Tuo valkoinen väri ei oikein anna mitään anteeksi...

Siskoni oli ystävällinen ja toi minulle Helsingistä purkillisen helmiäissprayta Bake&Party -kaupasta ja säästyin toimituskuluilta (on ne hinnat silti huimaavia verrattuna brittiläisiin vastaaviin...). Nyt elämässä on siis taas kimalletta!