Nykyään juon lähes pelkästään japanilaista vihreää irtoteetä, vaikka monen mielestä se on aika hapanta. Syksyllä lämpimänä ja kesällä kylmänä, maku tuo muistoja mieleen.
Eipä se kiinalainenkaan tee ole hassumpaa. Joskus minulla oli Earl Gray -kausi, mutta nykyään olen jotenkin sen kuluttanut loppuun.... ehkä pitäisi Englantiin lähteä maistelemaan iltapäiväteetä!
Raahasin Japanista mukanani kilon irtoteetä, joten vähän aikaa sitä on saanut lipitellä ja vieläkin jäljellä (tee kun on aika kevyttä tavaraa). Oli sitten pakko ostaa myös tällainen kisukuppi piristämään teehetkiä... Pikkukisu teekylvyssä ei ole kyllä hartaan teekulttuurin ruumiillistuma :)
Mummolta saatu teepannu, joka on alunperin kirppislöytö, valurautainen tuikkualusta, joka pitää teen lämpimänä sekä höyryävää vihreää ihmejuomaa... Ja kyllä, juuri nyt pitäisi kirjoittaa jotain ihan muuta, mutta odottelen, että kofeiini iskee ja jaksan taas tuijotella kanjeja.
Niin, siis tee eli o-cha お茶.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti